25. helmikuuta 2018

Ulos syömään

Moikka!

Kunnon talvikelit on viimein saapuneet myös tänne pääkaupunkiseudulle.
Aivan mahtavaa, että on kunnolla lunta sekä pakkasta ja lisäksi vielä aurinko on pitkästä aikaa ilahduttanut läsnäolollaan. 
Uskomatonta, että ensi viikolla starttaa jo ensimmäinen kevätkuukausi!
Kyllä sen heti huomaa mielialassa, kun päivät pitenee eikä ole pilkkopimeää töihin lähtiessä ja kotiin palatessa.

Mulla on valitettavasti ollut flunssaa ja muuta mukavaa melkein koko talven, ja loppuviikosta se huipentui kurkunpääntulehdukseen.
Niinpä kökötän nyt suu supussa kotona ja katselen olohuoneen ikkunasta aurinkoa... Joni on ainakin ollut mielissään :D

Viime sunnuntaina kerkisimme onneksi nauttia auringonpaisteessa hieman enemmän.
Lähdimme koko konkkaronkka ulos syömään Nuuksioon.
Ilma oli kaunis ja pakkasesta huolimatta ei tullut kylmä sillä aurinko lämmitti mukavasti.

Tarvoimme hangessa auringon pilkistellessä puiden välistä. 
Matkaa oli vain muutaman kilometri laavulle, jossa olemme aiemminkin käyneet syömässä. 
Matka sujui yllättävän ripeästi ja iloisella mielellä, siitäkin huolimatta, että olin aina välillä polvillaan, välillä selällään lumessa.


Kun pääsimme laavulle, Joni aloitti ruuan valmistuksen joka maistuikin aivan erityisen hyvälle raikkaassa ulkoilmassa muutaman kilometrin kävelyn jälkeen
Auringon alkaessa laskea, lähdimme ripeästi takaisin päin, sillä huomasimme otsalampustamme patterin olevan lopussa. 
Ja niinkuin olen tainnutkin jo mainita, minä en oikein pimeässä tykkää liikkua!
Oli mahtavaa taas päästä vähän tuulettamaan päätä ja ajatuksia sekä keräämään energiaa tulevaan viikkoon.
Tästä on hyvä jatkaa kesän tulevan vaelluksen suunittelua...


















Sisällön tarjoaa Blogger.