8. lokakuuta 2017

Pikavisiitti Nuorgamissa

Moi!

Täällä on ollut taas hiljaista.
Ihan sen takia, koska ei ole ollut paljoa mistä kirjoittaa.
Kesälomareissummekin jäi valitettavan lyhyeen, mutta kerron siitä nyt sen verran mitä siitä kerrottavaa on.

Päätimme jälleen lähteä Lappiin ja pitkän pohdinnan jälkeen päädyimme Kaldoaivin erämaahan,
joka on pohjoisinta Pohjois-Lappia ja samalla tietenkin pohjoisinta Suomea.
Ajomatka tulisi olemaan siis pitkä, kirjaimellisesti toiseen päähän Suomea.
Aloitimme vaelluksen suunnittelun: tilasimme uudet varusteet, kuivatimme ruokaa, selasimme reittikarttoja ja retkiblogeja taustatietoja varten.
Teimme listoja mitä pitää pakata mukaan, ravasimme kaupassa kun aina jotain puuttui.
Olimme varmoja että kaikki on otettu huomioon. 
Olimme aivan innoissamme, meidän pidempi vaellus ensimmäistä kertaa koiran kanssa!

1 300 km ajomatkan jälkeen saavuttuamme määränpäähän olimme uupuneita mutta onnellisia ja täynnä odotusta.
Vaihdoimme varusteet parkkipaikalla ja heti astuttuamme autosta ulos oli meitä vastassa tuttu näky, ilma oli mustanaan mäkäräisistä.
Ensimmäinen ajatuksemme oli, että mitenhän Samu niiden kanssa pärjää.
No, heitimme rinkat äkkiä selkään ja lähdimme matkaan.



Patikoimme auringonlaskun saattelemana henkeäsalpaavissa maisemissa. Vaikka aurinko laski, ei pimeä tullut lainkaan. 
Ilma oli kaikin puolin upea. Tyyni, lämmin kesäyö. Ja mäkäräiset muistivat olla seuranamme.
Ensimmäisenä (ja valitettavasti myös viimeisenä) iltanamme etenimme noin 10km, sen verran että löysimme sopivan leiripaikan.




Heti leiripaikalle päästyämme huomasimme, että oli Samulle tullut isoja paiseita mäkäräisten pistoista mahaan, kainaloihin, silmien ympärille ja muihin paljaisiin kohtiin. 
Aamun koittaessa huomasimme heti, että paiseet eivät olleet pienentyneet yön aikana ollenkaan, päinvastoin. 
Emme tietenkään voineet jatkaa reissua pidemmälle, vaan laitoimme teltan kokoon ja lähdimme takaisin autolle auringon paistaessa kirkkaalta taivaalta.



Kaldoaiviin täytyy vielä joskus palata, paremmin varustautuneena.

Täytyy sanoa, että hieman siinä vaiheessa harmitti. Mutta virheistä oppii, seuraavalla kerralla osataan varautua myös tähän.
Pakkasimme auton ja lähdimme ajamaan kohti Rovaniemeä miettien että mitähän seuraavaksi...





2 kommenttia:

  1. Kannattaa kokeilla hyvissä ajoin (siis ei vasta matkalle lähtiessä)koiralle valeluliuosta.
    Meillä pohjoisessa on jo myös punkkeja. Siis käytämme Bayvanticia, joka on sopinut kaikille koirillemme. Nykyisin kaikentyyppisiä itikoita on läpi kesän toisella tavalla kuin aiemmin.

    VastaaPoista
  2. Hei!
    Jep, opimme tämän kantapään kautta. Pieni ongelmahan on, että mäkäräisiä esiintyy lähinnä Pohjois-Suomessa ja me asumme etelässä.
    Bayvanticia meillä olikin käytössä koko kesän, ei näyttänyt tehoavan mäkäräisiin.

    VastaaPoista

Sisällön tarjoaa Blogger.