Käsivarren erämaassa osa 2 - Haltin valloitus!

Hei!

Toisessa postauksessa kerron meidän viimeisistä neljästä vaelluspäivästä,vastoinkäymisistä ja ilon hetkistä.

16.7 Lähdimme yhden aikoihin liikkeelle ja jatkoimme kalottireittiä pitkin.
Ohitimme matkalla myös Pihtsuskönkään vesiputouksen, mikä oli aivan upea ja piristi hieman synkkää ilmaa.

Pakollinen fall-selfie.

Vähän perspektiiviä siihen, kuinka suuri Pihtsusköngäs todellisuudessa on.

Koko päivän tihutti vettä, ja ajattelimme että "ei se mitään haittaa, pientä tihutusta se vain on. Jos sade voimistuu vaihdetaan sadekamoihin."
Kun viimein laitoimme sadevaatteet, se tietenkin oli jo vähän myöhäistä. Huomaamattamme tihutus olikin yltynyt ja olimme jo monta tuntia kävelleet sateessa.
Matka jatkui ja tuli aivan simppelin näköisiä puron ylityksiä. Onnistuimme kuitenkin kumpikin horjahtamaan kiveltä, mikä tarkoitti sitä, että kenkämme oli myös täynnä kylmää purovettä.
Minulla ei ollut enään itku kaukana, ja päätimme etsiä telttapaikan, että saadaan lämmintä vaatetta päälle.
Sopiva löytyikin Pihtsusjärven rannalta, 500m tuvalta pohjoiseen.
Teltassa huomasimme, että koska laitoimme sadevarusteet niin myöhään päälle, oli myös reppumme sisältö kastunut.
Ei auttanut kun alkaa kuivattelemaan varusteita. Tältä päivältä matkaa ei kertynyt kun 11.31 kilometriä.
Jonin huulet alkoivat myös rohtua todella pahasti, eikä meillä tietenkään ollut huulirasvaa mukana.

17.7 lähdimme vasta iltapäivällä liikkeelle, sillä päätimme että kuivattelemme kamoja niin kauan kuin ilma sallii.
Aurinko paistoi ja oli pieni tuulenvire eikä kiire mihinkään.

 Tavarat kuivumassa pyykkinarulla auringonpaisteessa.

  16.45 lähdimme kohti Haltia kalottireittiä pitkin. Vähän on vielä reppu märkä, mutta ei se haittaa.

Seitsemän maissa saavuimme leiripaikalle, Gordanjohkan varrelle 400m Haltijärveltä. Pystytimme teltan ja pohdimme että kiipeämmekö tänään vai vasta seuraavana päivänä Haltille.
Yhdeksältä kun ilma selkeni päätimme lähteä nousuun. Perillä Haltin huipulla olimme 22.40!

1365 metrissä, tätä korkeammalle ei Suomessa pääsekkään!

Ei ehkä ihan perinteisin kuva Haltin huipulta...

Ilma oli aivan täydellinen kiipeämiseen, saimme kokea lähes kaiki mahdolliset säätilat ja huipulla oli aivan selkeää.

Maisemia matkalla Haltille.

Joni kävi myös Haltin korkeimmalla kohdalla Norjan puolella.
Voi kun silloin jo olisi tiennyt kuinka hyvää huulirasvaa Norjalaisilla on niin olisimme käyneet lainaamassa heiltä.
1.13 saavuimme takaisin teltalle. Kävelimme 18.98km.

18.7 Jonin huulet oli menneet tosi pahaksi.
Ne oli alkanut lohkeilemaan ja vuotamaan verta, eikä meillä tosiaan ollut yhtään mitään rasvaa mukana.
Päätimme, että palaamme kahdessa päivässä takaisin, jos vaan minä jaksan.
Lapissahan ei kesäisin tule pimeää ollenkaan, joten ei kellonajalla ole väliä, milloin on liikkeellä.
Lähdimme noin 16.00 kalottireittiä pitkin takaisin. 19.15 pysähdyimme syömään Vuomakasjärven pohjoispuolelle.

Maisemat oli upeat myös paluumatkalla.

Oltiin tällä kertaa ennalta viisaita ja pukeuduttiin kokosadevarustukseen ajoissa.

Jatkoimme kalottireittiä Meekolle.
Kahperusvaaran itäpuolella pidimme 00.20 pienen lepotauon, sillä minä aloin tässä vaiheessa todella väsyä.
Joni otti mun rinkan jos se helpottaisi. 1.30 saavuttiin viimein Kuonarjoen tuvalle. Kävelimme 28.4 km.

19.7 viimeinen päivä
16.40 pakattiin viimeisen kerran kimpsut sekä kampsut kasaan ja lähdettiin kohti Kilpisjärveä.

 Ensimmäisillä askelilla jo tunsin sen tuskan, mulla oli varmasti joku kamala hiertymä tullut.
Sinnittelin jonkun aikaa ja sitten ajattelin että ehkä tuplasukat auttaa. Auttoi vähän aikaa. Sitten laitettiin joku laastarin kaltainen väkerlmä. Sekin auttoi vähän aikaa.
Seitsemältä oltiin saavuttu noin puoleen väliin ja pidettiin Saarijärven tuvassa pieni lepotauko.
Syötiin kuivalihaa ja lepuutettiin vähän jalkoja. Joni otti taas mun rinkan. Kantoi sitä siis oman rinkan lisäksi reilu 10 km.
22.40 saavuttiin Kilpisjärvelle! Voi sitä onnea, kun sain kengät pois jalasta, Joni sai rasvaa huuliin ja saatiin puhtaat vaatteet päälle!
Ja ei mulla mitään hiertymää jalassa ollut vaan se klassinen, marssimurtuma.


Kaikesta huolimatta, lähtisin milloin tahansa uudestaan, virheistä oppineena.