Käsivarren erämaassa - osa 1

Heippa!

Tehtiin viime kesänä, heinäkuussa, elämäni ikimuistoisin reissu.

Vaellettiin yhteensä seitsemän päivän aikana 120 km ja käytiin Suomen korkkeimmalla kohdalla, 1 365 metrissä Haltin huipulla.

Teen aiheesta parikin postausta - kuvia ja kerrottavaa kertyi niin paljon! Ensimmäisessä postauksessa kerron kolmesta ensimmäisestä päivästä.

Haluan painottaa, että reissuun lähtiessä, pisin vaellukseni oli n. 50km, eikä minulla ollut mitään kokemusta tuntureista tai erämaasta.

En osannut täysin oikeaoppisesti pakata rinkkaa, enkä koota tai purkaa telttaa. Joni auttoi aluksi minua todella paljon.

Opin siis tämän vaelluksen aika todella paljon.

Kun saavuttiin Kilpisjärvelle, päätimme, että ensimmäisenä iltana aloitamme ihan kevyesti, oli Jonilla kertynyt sen verran ajokilometrejä mittariin - reilu 1 200 kilometriä yhteensä.
Ensin Espoosta Ouluun ja Oulusta Kilpisjärvelle.
Etsisimme vain hyvän yöpaikan sekä nukumme kunnon yöunet ja heräämme aikaisin.

Ensimmäinen yöpymispaikkamme oli Čáhkáljávren ja Marjajärvien välissä.

Olimme kävelleet Kilpisjärveltä 5,7 kilometriä uusien ystäviemme, hyttysten, saattelemana.

Note to self: Seuraavalla kerralla ennen reissua, tee tukallesi jotain.

Esimerkiksi, aja vaikka kaljuksi. Mulla tuli olemaan valtavia ongelmia sen kanssa, viimeisinä päivinä se oli vain valtava, likainen takkupesä.

Ensimmäisenä aamuna 14.7 lähdimme liikkeelle 12:30 aikoihin. Vettä satoi, ja suuntanamme oli Termisjärven tupa.

Saavuimme alkuillasta sinne, lämmittelimme hetken ja pidimme ruokatauon. Tästä jatkoimme matkaa Salmikurua ylös.

Salmikuru olikin haastavampi vastus kuin oletettiin, varsinkin, kun minä en ole mikään erityisen kokenut vaeltaja.
Vauhtimme oli luokkaa 0.5km - 1km/h eli vauhti ei päätä huimannut.

Kuva Salmikurun alkupäästä. Paljon muita kuvia sieltä ei olekaan, sattuneesta syystä.

Joni siis joutui todella auttamaan minua etten putoaisi, mikä oli pari kertaa liiankin lähellä. Se tuntui, että olisi tehnyt 15kg painot selässä askelkyykkyjä monta tuntia potkeen - huteralta kiveltä toiselle. Oli todella voittajafiilis kun oltiin selätetty Salmikuru!

Ylöspäästyämme jatkoimme hieman eteenpäin ja pystytimme leirin Salmijärvestä 500m itään päin pienen lammen viereen.

Ensimmäisenä kokonaisena vaelluspäivänä kuljimme 19,3 kilometriä.

Toinen yöpymispaikkamme.

Seuraava aamu, reippaana tavaroita pakataan kasaan.

15.7 Salmikurun jälkeen matka jatkui kohti määränpäätä, edelleenkin kivikkoisesti eteenpäin.

Lounastimme Naalivaarassa, missä blogimme kansikuvakin on otettu.

Kuljimme Viittakurun kautta Kuonjarjoen tuvalle, missä pidimme tunnin mittaisen lepotauon, sillä mun jalat alkoivat kipeytyä aika pahasti kivikoista, mutta kyllä kaikki kivut unohtui, kun näissä maisemissa istui syömässä suklaapatukkaa oman kullan kainalossa.